Lähes kaikki ovat kysyneet meiltä miksi ihmeessä otimme kaksi pentua. Ja ne jotka eivät ole kysyneet varmasti miettivät sitä mielessään ja pitävät meitä täysin hulluina....
Lokakuussa kun Jenni kysyi Kaapoa Lotalle, mietimme samalla olisiko uuden pennun hankinta ajankohtaista. Kerttu oli jo 10,5 vuotias ja Kaapo täyttäisi muutaman kuukauden päästä 9 vuotta. Isä harrastaa metsästystä ja Kaapokin alkaa pian olemaan jo liian vanha pitkiin metsästyspäiviin. Pennun koulutuskin metsästyskoiraksi vie aikaa. Lisäksi huomioon ottaen flattien lyhyen eliniän, tiesimme etteivät Kerttu ja Kaapo ole täällä ikuisesti. Niinpä varasimme marraskuussa narttupennun.
Tammikuussa suru-uutinen pysäytti meidät, Kerttu oli aika päästää sateenkaarisillalle ja Kaapo jäi ypöyksin. Kaapo on elänyt Kertun kanssa 9 vuotta yhdessä. Kertun lähtö vaikutti Kaapoon paljon. Se ei syönyt kunnolla eikä oikein jaksanut innostua mistään. Ulkona se istui porttimme edessä ja "odotti" Kerttua kotiin. Se selkeästi suri Kertun lähtöä..
No, miksi niitä pentuja sitten tuli kaksi?
Aika kului ja pennut syntyivät ja täyttivät pian 6 viikkoa. Lähdimme katsomaan pentuja yhdessä isän ja Mariannen kanssa. Narttuvalinta olikin pian tehty, mutta myös vihreäpantainen poika kiinnitti huomiomme valokuvatessa ja pyöritellessä pentuja. Sillä oli ihastuttava pää ja rungoltaan se oli lyhyt ja niin hieno. Meidän automatka kotiin kesti 2,5h ja päätös toisesta pennusta syntyi tämän automatkan aikana. Nimikin keksittiin matkalla. Tämä päätös syntyi oikeastaan siitä, että Kaapo oli jo flatiksi hyvän ikäinen ja flattien eliniän tietäen olisi mahdollista että joutuisimme Kuuralle etsimään kaverin jo muutaman vuoden sisällä. Joten miksi ei ottaa nyt jo toista? Aluksi kuin vain Kuura oli tulossa meille, ajattelimme että Kerttukin olisi elossa silloin. Nyt kun olimme joutuneet luopumaan Kertusta, voisimme periaatteessa ottaa kaksi. Jotenkin tuli vain tunne että tämä vihreänauhainen poika on saatava meille :) Niinpä laitoimme vielä samana iltana Jennille viestiä, että ottaisimme mieluusti kyseisen pojan, mikäli hän sen meille haluaa myydä eikä sitä kukaan ole vielä varannut.
Pennut asuvat vanhemmillani. Onhan kahdessa pennussa tuplasti hommaa ja ehkä vielä enemmänkin, sillä ne täytyy myös opettaa "erille toisistaan". Tämä on onnistunut ihan hyvin. Pyrin mahdollisuuksien mukaan välillä viikonloppuisin ottamaan toisen pennun itselleni kotiin, jotta oppivat myös olemaan erikseen. Pennut eivät ole olleet moksiskaan tästä ja taas kun tavataan niin alkaa hirmuinen leikkipaini :) Toistaiseksi ongelmaa ei ole ollut minkään asian suhteen. Toki en ehkä suosittelisi ottamaan kahta pentua, jos yksin asuu ja aikoo kouluttaa ne. Meillä on kuitenkin kolme ihmistä kouluttamassa ja hoitamassa pentuja, sekä tulevien juoksujen ajaksi Kuura muuttaa meille. Kaikki on siis mietitty etukäteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti